Koronapandemia ja siirtolaisten oikeudet

Koronapandemiassa korostuvat yhteiskunnalliset eriarvoisuudet: kriisi osuu erityisesti niihin, joiden elämässä on jo ennestään paljon epävarmuutta. Kriittisessä siirtolaisuuden tutkimuksessa on toistuvasti todettu, kuinka oleskeluoikeuksien sääntely lisää epävarmuutta ja altistaa riistosuhteille työelämässä. Koronapandemian negatiiviset vaikutukset uhkaavat kasautua siirtolaistaustaisille työntekijöille ja muille tilapäisellä oleskeluluvalla Suomessa asuville.

Viimeistään pandemia ja siihen liittyvien liikkumisrajoitusten seuraukset ovat osoittaneet, miten monella tasolla eurooppalaiset yhteiskunnat ovat riippuvaisia siirtolaisten työvoimasta. Tästä kertoo esimerkiksi keskustelu maatalouden työvoimapulasta ja maatalouden sesonkityöläisten liikkumisen mahdollistaminen poikkeusoloissa. Se että maatalousyrittäjät ovat olleet haluttomia palkkaamaan Suomesta rekrytoitua työvoimaa viranomaistahojen mittavasta rekrytointikampanjasta huolimatta, on oppitunti työntekijöiden asemasta suomalaisessa ruuantuotannossa. Esimerkiksi ukrainalaisten maataloustyöntekijöiden kuvaukset työehdoistaan havainnollistavat minkä vuoksi ulkomaalaisesta työvoimasta ei haluta luopua kriisinkään hetkellä.

Maatalouden ohella monet muutkin yhteiskunnan ylläpitämisen ja kriisistä selviytymisen kannalta tärkeät alat ovat riippuvaisia muualta Suomeen muuttaneista työntekijöistä. Hyvä esimerkki on siivousala. Matalan osaamistason työntekijöiksi luokiteltujen ihmisten työpanos on ainakin hetkellisesti tunnustettu välttämättömäksi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla huomattava osa siivoustyöntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia. Siivoustyötä tekee koronakriisin keskellä muun muassa turvapaikanhakijoita sekä opiskelijan ja työntekijän oleskeluluvan saaneita henkilöitä eli monenlaisissa oikeudellisissa asemissa olevia ihmisiä.

Siirtolaisvaltaisilla aloilla työskentelevät ovat heikossa asemassa erityisesti nyt. Esimerkiksi siivoustyö on fyysistä ja edellyttää työpaikalle matkustamista ja asiakaskontakteja, minkä takia tartuntariski on siinä ilmeinen. Siivoojien työ myös tapahtuu usein kantakaupungissa ja varakkailla asuinalueilla kaukana siivoojien omista kodeista, jolloin työmatka saattaa vaatia useammankin julkisen liikennevälineen käyttöä. Tartuntariski ei siis jakaudu tasaisesti. Siirtolaistaustaiset yksityisesti palkatut kotityöntekijät ovat myös kertoneet, että heitä on pandemian aikana vaadittu tulemaan töihin koteihin, jossa heidät palkannut työnantaja itse sairastaa. Samanaikaisesti kotityöntekijöitä ohjeistetaan sairastuttuaan jäämään kotiin työnantajiensa terveyden turvaamiseksi. On pöyristyttävää, että huolehtiessaan omasta turvallisuudestaan työnantajat eivät piittaa työntekijöiden turvasta ja oikeuksista.

Huolimatta siitä, että kriisin keskellä tietoisuus riippuvuudestamme siirtolaisten tekemästä työstä on korostunut, keskustelua työntekijöiden asemasta ja näkökulmasta ei ole juuri käyty.  Työvoiman tarpeeseen keskittyvä julkinen keskustelu ja työvoiman tarpeen täyttämiseksi tehdyt lainsäädännölliset toimet sivuuttavat siirtolaistyöntekijöiden oikeuksien näkökulman.

Kuten kaikkiin muihinkin, siirtolaistaustaisiin työntekijöihin kohdistuu myös lomautuksia ja irtisanomisia. Esimerkiksi siivousalalla joidenkin kotityöntekijöiden työmäärää on lisätty, kun toisia taas on lomautettu ilman palkkaa pandemian alkuvaiheessa. Kaikilla aloilla tilapäisten lupien varassa olevien siirtolaistaustaisten työntekijöiden tilanne on erityinen muihin työntekijöihin nähden. Heille lomautukset ja irtisanomiset voivat tarkoittaa myös epävarmuutta oman tai perheenjäsenen oleskeluluvan jatkosta. Tämän seurauksena pandemian ajan poikkeukselliset työolosuhteet tuottavat siirtolaistyöntekijöiden näkökulmasta kohtuutonta epävarmuutta.

Tämänhetkinen lainsäädäntö edellyttää EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttavilta ulkomaan kansalaisilta oleskelulupaa. Työnteko on mahdollista ulkomaan kansalaisille erilaisten oleskelulupien perusteella. Työhön perustuvat oleskeluluvat myönnetään ensin vuodeksi, minkä jälkeen lupaan voi hakea jatkoa. Yksi työntekijän oleskeluluvan jatkamisen edellytyksistä on, että toimeentulo luvan voimassaoloaikana on ollut riittävää. Edellytyksestä voidaan joustaa harkinnanvaraisesti. Toimeentulovaatimus liittyy myös perhelupiin: esimerkiksi työntekijän oleskeluluvalla Suomessa asuvan henkilön ydinperheen jäsenten oleskeluoikeus on sidottu niin sanottuun riittävään toimeentuloon.

Maahanmuuttovirasto (Migri) on todennut julkisuudessa, ettei voimassaolevia työlupia peruta vain lomautusten takia lupien voimassaolokaudella. Se miten kriisi vaikuttaa jatkolupaharkintaan, ei kuitenkaan ole vielä selvää. Migrin ja työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet ovat kommentoineet lavein sanankääntein myös sitä, että perhelupien suhteen noudatetaan, ”kokonaisharkintaa” huomioiden ”koronaviruksen aiheuttamia tilapäisiä taloudellisia vaikeuksia” eivätkä ei-pysyväisluontoisten taloudellisten notkahdusten pitäisi olla korona-aikana “peruste työntekijän kielteiselle päätökselle”.

Näihin puheisiin ei kuitenkaan sisälly vielä mitään todellista lupausta siitä, etteikö kriisin jälkimainingeissa pandemian aikana mahdollisesti menetetyt tulot käänny työntekijän tai hänen perheenjäsentensä tappioksi myös tulevissa lupaprosesseissa. Osittainen lomautus pudottaa esimerkiksi siivoojan kuukausipalkan helposti riittäväksi toimeentuloksi edellytetyn 1236 euron alle. Siten tämänhetkisissä vaatimuksissa jatkoluvan myöntämiseksi edellytetty toimeentulo ei täyttyisi.

Kun maahanmuuttajataustaista työvoimaa kutsutaan kriisin keskellä apuun, tulee kiinnittää huomiota myös heidän oikeuksiinsa. Maahanmuuttajatyöntekijöiden reilun kohtelun varmistamiseksi tarvitaan poliittista ohjausta muun muassa siinä, että oleskelulupiaan uusivat työntekijät tulevat kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Sisäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön tulee huolehtia siitä, että lupaharkintaa tulevaisuudessa tekevät TE-toimistojen ja Migrin virkamiehet voivat arvioida koronapandemian poikkeusolosuhteeksi, joka ei vaaranna kenenkään maassaoloa.

Jousto jatkolupaharkinnassa tarkoittaisi turvallisempia käytäntöjä ulkomaalaistaustaisille työntekijöille kriisin aikana. Jos irtisanomisen tai lomautuksen tuottama vahinko kertautuu maastapoistamispäätöksenä, kotiin jääminen flunssaoireissa voi irtisanomisen pelossa tuntua mahdottomalta. Työnantajan velvollisuus huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta on oma lukunsa.

Tuntuukin tarpeelliselta muistuttaa, että työvoima muodostuu aina ihmisistä: myöskään siirtolaistyöntekijöiden työvoima ei ole irrallaan heistä itsestään, heidän ruumiistaan ja henkilöistään. Lika irtoaa pinnoista, take away  -annokset huristavat kaupungin halki, mansikan taimet ja perunanmukulat istutetaan, koska joku tekee tarvittavan työn. Tuo joku ei ole kasvotonta ja kertakäyttöistä työvoimaa vaan todellinen elävä ihminen. Siirtolaisten työoikeuksien sääntely ei kohdistu abstraktiin työvoimaan vaan kokonaisiin ihmiselämiin kaikkine ulottuvuuksineen. Koronapandemian kaltaisessa kriisissä oikeuksien sääntelyn tuottaman epävarmuuden ja riiston epäreilu jakautuminen tulee erityisen näkyväksi. Varsinkin kriisiolosuhteissa oleskeluoikeuden ja toimeentulovaatimuksen kytkös on kyseenalaistettava.

 

Minna Seikkula & Elisabeth Wide